Tilaustöitä

Olen saanut tehdä työharjoittelussa paitsi kimppuja asiakkaille niin myös muutaman tilaustyön. Tekemällä oppii ja on ollut hienoa saada hyvää palautetta sekä työnohjaajilta että asiakkailta. Varmuus omaan tekemiseen on kasvanut ja tietysti työskentely on sujuvampaa.

Tässä pari viimeaikaista työtä. Surulaite jossa on asiakkaan toiveesta tummanpunainen ja vaaleanpunainen ruusu puolisoiden muistoksi.
Toinen työ on juhlapöydän asetelma, johon toivottiin väriä reippaasti.

Ja tässä vaihteeksi yksinkertainen mutta trendikäs kimppu. Inkalilja ja ginestia (loistovihma) sopivat hienosti eukalyptuksen kanssa. Ginestia tuoksuu hiukan joten tuoksuallergisille se ei sovi.

Loppusuora häämöttää...

Tammikuu on mennyt hiukan enempi lepäillessä ja tulevaisuutta pohtiessa. Koulu alkaa helmikuussa, jäljellä on yrittäminen floristisella alalla kokonaisuus ja sidontatyökokonaisuudet, sitten näyttökokeet ja keväällä pitäisi olla puutarhurin paperin kädessä. Huh! Vuosi on mennyt todella nopeasti ja kohta on isojen päätösten aika - palatako vanhaan työhön vai lähteäkö kokeilemaan siipiä uudella?
No onneksi päätöstä ei vielä tarvitse tehdä.

Tammikuussa olen ollut työharjoittelussa tutussa paikassa Kukkakamari Elsissä ja lisäksi kävin tekemässä parin päivän apuprojektin Floramore Oy:n apulaisena Urheilugaalassa. Oli hieno ja opettavainen kokemus olla rakentamassa suuren gaalan kukitusta. Tässä muutama kuva.

Pyöreiden pöytien kukkakimppu

Artistien "back stage" huoneiden kimppu.

Kotona olen harjoitellut kimppujen ja surulaitteen tekoa. Töissä olen saanut palautetta että kimppujen teko sujuu varsin nopsasti ja mallikkaasti. Jesh! Tammikuu ei ole tuntunut oikein talvelta ja kukkakaupassa se on jo vähän kevätfiilistä koska tulee tulppaanit ja kevätkukat, uusi raikkaita värejä on kiva käyttää kimpuissa.
Alla malli kotona tehdystä harjoitus surulaitteesta ja väriä papukaijatulppaaneilla kotiin.

 

Summa summarum

Vuosi 2019 alkaa olla paketissa ja nyt on hyvä vetää henkeä ja miettiä tulevan vuoden juttuja ja vetää yhteen tämän vuoden kokemukset uudella alalla.

Olen ollut tyytyväinen alan valintaani ja opiskeluun Keudan Saaren kartanossa. Vaikka alku oli vähän takkuista johtuen uudesta ammattikoulu uudistuksesta, joka pisti opetuksen aika lailla uusiksi ja sekä opettajat että oppilaat olivat vähän pihalla ja muutoksia tehtiin matkan varrella lennosta. Onneksi on tuota elämän kokemusta kertynyt useista huonosti hoidetuista organisaatiomuutoksista niin eipä tämä paljoa minua hetkauttanut.

Ilahdutti että päästiin varsin nopeasti jo harjoittelemaan sidontatöitä - aina kuulema ei ole näin. Opiskelun käytännön läheisyys oli mieluista vaikka ei minulle teoriaopiskelukaan ole pakkopullaa.

Minulla oli onni päästä työharjoitteluun Nurmijärvelle Kukkakamari Elsiin jossa on myös hautaustoimistopalvelut, näin pääsen tekemään ja oppimaan laaja-alaisesti kukkakaupan alaa.

Olin myös tyytyväinen että vaihdoin yhdeksi vapaaehtoiseksi aineeksi Hyvinvointia luonnosta ja puutarhasta osa-alueen, uskon että se on yksi tulevaisuuden aloja ihmisten pakkautuessa yhä tiiviimmin kaupunkeihin.

Loppuvuosi meni tiiviisti työharjoittelussa, joulusesonki oli melkoista säpinää mutta samalla todella kivaa. Pääsin taas oppimaan uutta joulukukkien sidontaa ja jouluistutusten tekemistä.

Tilaustyö

Myyntikimppu

 

Jouluistutus itselle

Joulupöydän koriste kotiin

Nyt on pieni tauko sekä työharjoittelussa että koulussa ja hyvä aika pohtia mitä tekee keväälä valmistumisen jälkeen. Siinä sitä onkin mietittävää!

Onnellista  Uutta Vuotta 2020!

Saaren kartanon tammikuja tammikuussa 2019

Näyttökoe

Maanantaina oli iso etappi opiskelussa kun suoritin näyttökokeen "työskentely puutarha-alalla", "asiakaspalvelussa" ja "sidontatyöt" osa-alueet. Sidontatöistä piti tehdä surulaite, kimppu ja asetelma. Valitsin töiden yhteiseksi teemaksi punaisen värin, joka sopi mielestäni tähän vuodenaikaan. Käytin myös kaikissa töissä havuja ja varpuja, jotka sopivat myös samaan teemaan.

Surulaitteen kukat ovat tumman punainen neilikka Burgundy, valkoinen preeriaeustoma ja valkoista vahamyrttiä.  Opettajan palautteen mukaan yleisesti ihan ok, muutama neilikka olisi pitänyt sijoitella vähän toiseen kohtaan ja kärjessä voisi olla enemmän vihreää havua jotta olisi ollut tasapainoisempi.

Toisen kimpun tein ystävälleni Sarille jolla oli sopivasti tiistaina syntymäpäivä. Ja Sarin lempiväri on punainen joten siten kimpun väri sopi hänelle. Kimpun kukat olivat Red Naomi punaista ruusua, Burgundy punaista neilikkaa, vahamyrttiä, marjakuismaa ja skimmiaa. Kimpusta opettaja piti kovasti ja sain tästä hyvät arviot.

Kolmannen työn asetelman tein osin etukäteen ja viimeistelin maanantaina opettajan seuratessa työskentelyäni. Tässä myös pääkukkana Red Naomi ruusu, lisäksi kanervaa ja skimmiaa.
Tästä työstä opettaja piti myös.

Joten kaiken kaikkiaan näyttö meni ihan hyvin ja olen tyytyväinen. Surulaitetteen tekemisestä ei ole vielä paljoa kokemusta ja lisäharjoittelua tietysti tarvitaan. Kimppuja ja asetelmia tulee tehtyä melko paljon työharjoittelussa joten ne alkavat jo sujua.  Loppuvuosi on työharjoittelua ja ennen kaikkea joulua ja joulukukkia! Ja sitten on pieni joululoma ja vasta keväällä jatkuu sidontaopiskelu sidontatyökokonaisuuksilla.

Hyasintti kokedama

Olen jouluihminen ja kun kukkakaupassa alkaa näkyä amarylliksiä ja hyasintteja niin niitähän on pakko saada ja siitä alkaa pikkuhiljaa minun joulun odotus.

Viikonloppuna kävin Savonlinnassa ja tein vanhemmilleni kukkakimpun jossa pääkukkana oli leikkoamaryllis. Se oli oikein kaunis, mutta valitettavasti se oli saanut matkalla osumaa koska kukat eivät kestäneet edes viikonloppua. Yleensä leikkoamaryllis kestää useita viikkoja ihan hyvin. No kävin paikallisesta kukkakaupasta ostamassa inkaliljan jolla korvasin kimpun amarylliksen.

Tänään ostin ekan hyasintin. Kävin koirien kanssa metsälenkillä ja keräsin samalla sammalta, mustikan ja puolukan varpuja, jäkälää ja kuivia oksia. Tein hyasintista kokedaman eli puhdistin siitä mullat pois ja lyhensin hiukan juuria. Sidoin sipulin ympärille juuttinarulla sammalta ja jäkälää.
Lisäsin vielä ympärille hiukan lankaköynnöstä. Koko paketti varovasti lasipurkkiin ja voilá!

Harjoittelua näyttöä varten

Näyttökoe alkaa lähestyä, joten olen tehnyt muutaman surulaite harjoituksen kotona. Työharjoittelupaikassa teen asetelmia ja kimppuja, mutta vielä ainakaan en ole päässyt surulaitetta tekemään. Surulaite on sen verran iso työ että minulla sen tekemiseen menee vielä aikaa n. 2 tuntia kun oikeissa töissä se pitäisi sujua paljon nopeammin.  Ensimmäiseen kotona tekemääni surulaitteeseen kävin ostamassa Lidlistä kukat. Lähinnä sen takia että ne ovat halpoja. Ja täytyy sanoa että hinta korreloi suoraan laatuun tässä tapauksessa. Oksaneilikat olivat valmiiksi osin ruskettuneita ja ruusut olivat saaneet osumaa ja/tai kosteutta. Mutta tämmöiseen harjoitustyöhön toki ihan kelvollisia. Itse en kyllä tuon laatuisia veisi kenellekään viemiskukiksi. Värit ovat sitä mitä Lidlistä löytyi joten tuli aika värikäs surulaite. Olen tyytyväinen tässä siihen että värit kulkevat oikeaoppisesti läpi työn. Kehitettävää on edelleen (kuten aiemmissakin töissä) alaosan "sarvet" eli pitää erityisesti kiinnittää huomiota muodon tasaiseen pyöristymiseen. Samoin yläosassa nahkalehdet ovat ulkona pisaran muodosta.

Tänään tein samaan pohjaan uusilla kukilla (nämä kukat ovat harjoittelupaikan poisheitto kukkia) ja nyt vähän fiksasin vihreitä, mutta toisaalta niitä oli hiukan liian vähän jäljellä käytettäväksi.  Muoto on mielestäni nyt selvästi parempi. Ruusut ovat aika nuukahtaneita ja niitä on vähän joten värit eivät ole yhtä hyvin tasapainossa kuin edellisessä mutta tässä harjoittelin enemmän muotoa.

Työharjoittelupaikassa olen nyt tehnyt pieniä yksinkertaisia kimppuja asiakkaille odottaessa. Vieläkin jännittää aika tavalla se sitominen näin nopeasti, mutta se on vain rohkaistava itsensä tekemään. Uutena juttuna on nyt syksyn tullen tullut haudoille vietävä pieni pyöreä asetelma. Näitä on kiva tehdä. Näissä käytettävä oasis sieni on biohajoavaa joten kukkien kuihtuessa koko homman voi hävittää ekologisesti hautausmaan biojätteeseen.

Näyttökoe on noin kolmen viikon kuluttua joten vielä on aikaa harjoitella surulaitteen tekoa. Kimppu ja asetelma on myös näytön sidontatöitä mutta niitä onneksi pääsee aika usein tekemään työharjoittelupaikassa.

Syysvärejä

Viime viikolla oli tämän vuoden viimeiset sidontatunnit. Tehtiin peruskimppua, surukimppua ja surulaitetta. Kaikki sitä perusosaamista mitä työelämässä tarvitaan. - Ja marraskuun lopussa on näyttö, jossa tulee tehdä peruskimppu, asetelma ja surulaite. Joten harjoittelua harjoittelua vielä tarvitaan.  Työharjoittelupaikassa olen tehnyt kimppuja ja pieniä asetelmia mutta en yhtään surulaitetta vielä. Niitä pitää siis harjoitella kotona.

Kotona olen inspiroitunut syksystä ja sen väreistä ja toteutin pitkään haavena olleen vaahterakranssin tekemisen. Omasta vaahterasta ei vielä saanut tarpeeksi värikkäitä lehtiä, mutta onneksi naapuri oli oikein tyytyväinen kun kävin keräämässä hänen pihastaan pari muovikassillista vaahteran lehtiä. - Olisin kuulema saanut viedä vaikka kaikki...
Yhden illan väkersin vaahterakimppuja: kolme vaahteranlehteä päällekkäin ja rautalangalla nipuksi, homma sujui ihan kätevästi samalla kun katsoin telkkarista Tanskalaista maajussia. Seuraavana päivänä tein kranssin, kranssin pohja on koulusta ostamani metallirengas. Sen hyvä puoli on se, että siihen voi aina tehdä uuden kranssin kun entinen on nuupahtanut.

Tänään mietin uudelleen käyttöä jämäkukille, joita noista surulaite harjoituksista jää. Ne eivät tietenkään ole enää priimaa, mutta toisaalta vielä johonkin pieneen käytettävissä. Joten tein tämmöisen pienen "syysblush" kimpun kolmesta neilikasta, vähän mustikan varpuja ja sananjalkaa. Aika kiva minusta.

Minulle uusi idea oli tehdä minikimppu vessaan. Onhan näitä hotelleissa ja ehkä joskus näkee jonkun kotonakin, mutta harvemmin. Voisi käyttää useammin, kummasti piristää kylppäriä tai vessaa pieni kimppu. Useinkaan vessassa ei ole ikkunaa joten ei ne kukat kovin kauaa siellä kestä mutta juuri tämmöisiä kimpun jämiä voi hyvin käyttää.  Pieniä ideoita piristämään päivää!